Sairaanhoitajasta potilaaksi - kokemuksia selkäydinvammasta

Lähettäjä Wellspect Suomi, 4.6.2020

Aktiivinen ratsastaja ja kokenut sairaanhoitaja, Sallyanne Haigh on löytänyt itsensä terveydenhuollon toiselta puolelta vammauduttuaan ratsastusonnettomuudessa, jossa hän sai selkäydinvamman.

Sallyann Haigh intermittent catheter user riding horse after spinal cord injury

Kukaan ei voi olla varautunut tilanteeseen, että saisi jonain päivänä selkäydinvamman, mutta onneksi Sallyannen ammatillinen kokemus auttoi häntä käymään läpi vaikean   kuntoutuksen ja kaiken sen byrokratian. Sallyannen, kahden teini-ikäisen lapsen äidin ja palkitun ratsastajan joustavuus, rohkeus ja kekseliäisyys venyi äärirajoille, kun hän käsitteli vammansa vaikutuksia ja sopeutumista uudella lailla toimivaan kehoon ja uudenlaiseen elämäänsä.

Jutellessamme Sallyannen kanssa hänen älykkyytensä ja positiivisuutensa käyvät heti selvästi ilmi. Puhuimme katetroinnista ja haasteista, joita selkäydinvammautuneet kohtaavat kuntouksen ja perehdytyksen saralla.  

Sallyanne työskenteli 25-vuotisen uransa aikana sairaanhoitajana Ison-Britannian kansallisessa terveydenhuollossa ensin yleissairaanhoidossa ja erikoistumisensa jälkeen vanhusten palliatiivisessa hoidossa, jonka jälkeen hän toimi yhteisöhoitotiimin johtajana. Nämä kokemukset auttoivat häntä välttämään itselleen tehottomia tai soveltumattomia hoitoja ja huolehtimaan omasta kuntoutuksestaan ja hoidostaan.

Kadonneen tunnon vuoksi ja virtsarakon toiminnan hallitsemiseksi hänelle asetettiin kestokatetri, joka aiheutti useita virtsatieinfektioita (VTI). Hoitamattomana VTI voi olla hengenvaarallinen. Vasta 14 viikon kuluttua hänellä aloitettiin toistokatetroinnit, jossa virtsarakon tyhjentämiseen käytetään kertakäyttöistä virtsakatetria.

Virtsatieinfektioiden välttäminen

”Minulle annettiin vain yksi katetrivaihtoehto – pitkä katetri, johon piti lisätä liukastusaine erikseen käsin. Se aiheutti minulla virtsatieinfektioita ja lisäksi pakkaus oli epäkäytännöllinen avata. Jos en olisi saanut tietoa muista vaihtoehdoista, olisin ehkä jatkanut väärän katetrin kanssa pitkäänkin.”

Katetrin käyttäjät huomaavat usein, että heidän on alkuun kokeiltava useita erityyppisiä katetreita ennen oikean löytämistä - niiden pituus ja letkun halkaisijamitta eroavat toisistaan, ja koska kaikki kehot ovat omanlaisiaan, yhtä ainoaa kaikille sopivaa katetria ei ole. Sallyanne ei ollut tämän suhteen poikkeus. Myös hän kokeili muutamia erilaisia katetreja ennen kuin löysi tuotteen, joka sopi juuri hänen keholleen ja tarpeisiinsa ja joka edisti hänen itsenäisyyttään.

Hänen löytämänsä katetri oli lyhyt, huomaamaton, se mahtui käsilaukkuun eikä pakkausta avatessa roiskunut kastelunestettä päälle. Mutta mikä tärkeintä, katetrin pinta oli sileä.

Sileä pinta mahdollisti katetrin helpomman sisäänviemisen ja ulosvetämisen virtsaputkea vahingoittamatta. Löydettyään kaksi vuotta sitten oikean katetrin Sallyannella ei enää ole ollut virtsatieinfektioita.

Kuten monien, joilla on selkäydinvamma, Sallyannenkaan suurin ongelma ei ole kyvyttömyys kävellä. Vaikeinta on ongelmallinen virtsarakon hallinta, mikä hankaloittaa ja voi jopa estää sosiaalista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta muiden kanssa jatkuvien inkontinenssiongelmien ja wc:n etsinnän vuoksi. Lääkitys ja virtsarakon yliaktiivisuutta hillitsevät rakkoon laitettavat botox-injektiot yhdessä katetroinnin kanssa ovat palauttaneet säännöllisen virtsarakon tyhjentymisen Sallyannen elämään:

”Katetrointi – en ajattele sitä, se on vain asia, jonka teen.”

Lataa uusi selkäydinvammaopas naisille