Olin vasta puolivälissä neljääkymmentä ikävuottani, pienten lasten työssäkäyvä äiti, kun huomasin verta ulosteessani. Minulla ei kuitenkaan silloin ollut aikaa uhrata sille ajatuksiani. Jonkin ajan kuluttua aloin tuntea kipuja ja siinä vaiheessa varasin ajan lääkäriin. Muutamassa viikossa tämän jälkeen minulla oli diagnosoitu syöpä ja minut oli leikattu.
Koko elämä muuttui täysin. Minulla oli avanne, pussi vatsani päällä, minun oli keskityttävä parantumiseen, uudenlaiseen elämään totutteluun ja pienten lasteni hoitamiseen.
Kun syöpä oli poissa ja olin täysin toipunut, avannepussi poistettiin – ja pystyin tyhjentämään suoleni taas normaalisti. Mutta se olikin paljon vaikeampaa kuin ennen leikkausta. Sulkijalihakset eivät toimineet, ja kärsin ulosteinkontinenssista – ulosteen karkailusta, josta aiheutti minulle valtavaa ahdistusta. Käytin vaippoja ja yritin peittää niiden käytön työssäni parhaani mukaan. Olin usein poissa töistä ja lopulta jäin pitkälle sairauslomalle masennuksen vuoksi.
Toistin itselleni ajatusta "ole onnellinen siitä, että syöpä on pois", mutta koko elämäni pyöri ulostamiseen liittyvissä asioissa ja olin kaiken aikaa huolissani ulosteen karkailusta.
Ongelma ei ollut pelkästään toimimaton suoleni - vatsani kuivui ja sain usein sieni-infektioita. Seksielämäni loppui kokonaan useiden vuosien ajaksi. Minulta lähti hiuksia, tunsin itseni rumaksi ja vanhaksi. Oli sydäntäsärkevää, kun en pystynyt osallistumaan lasteni jalkapalloharjoitusten seuraamiseen kentän laidalla. Pelko ulosteen karkailusta muiden vanhempien seurassa tuntui liian kiusalliselta. Lääkäri määräsi minulle erilaisia ruokavalioita ja muita apukeinoja mutta elämäni meni aina vain huonompaan suuntaan. Toistin itselleni ajatusta "ole onnellinen siitä, että syöpä on pois" mutta koko elämäni pyöri ulostamiseen liittyvissä asioissa ja olin kaiken aikaa huolissani ulosteen karkailusta.
Huomatessaan todella huonon fyysisen kuntoni fysioterapeuttini oli pakko kysyä minulta, miltä minusta todella tuntui. Silloin murruin ja avauduin hänelle tilanteestani rehellisesti. En koskaan unohda hänen sanojaan, kun hän sanoi "Mutta Susan, apua on saatavilla, sinun ei tarvitse elää elämääsi näin".
Apua on saatavilla, sinun ei tarvitse elää elämääsi näin
Hän otti asiani hoitaakseen ja varasi minulle ajan ruoansulatuskanavan sairauksien asiantuntijalle. Minulle esiteltiin suolihuuhtelu – hoito, jossa suolistoon johdetaan vettä ja suoli tyhjenee ulosteesta veden avulla, ilman lääkkeitä. Aluksi letkut ym. tuntuivat hieman pelottavilta mutta harjoiteltuani tekniikkaa suolihuuhtelu ei oikeastaan ollutkaan mikään iso juttu. Valitsin elektronisen järjestelmän, joka tallensi asetukset ja mahdollisti minulle sopivimpien asetusten säätämisen ja teki suolihuuhtelusta automaattisen toimenpiteen.
Teen suolihuuhtelun nyt kerran päivässä ja elämäni on täysin muuttunut, pelkästään parempaan suuntaan. Voin huokaista helpotuksesta, syöpä on kadonnut. Olen aloittanut työskentelyn puolipäiväisesti ja nyt voin myös kuljettaa lapsiani ja heidän ystäviään harjoituksiin ja peleihin.
Olen saanut elämäni takaisin niinkin yksinkertaisella tavalla kuin suolihuuhtelun avulla.
Lataa e-kirjamme "Peräsuolileikkauksen jälkeen suolen hallinta takaisin"
Vaikka tarinamme ovat totta, käyttäjänimiä ja kuvia on saatettu muuttaa yksityisyyden suojaamiseksi. Kiitos ymmärryksestä.